Olin innoissani, sillä vihdoin ja viimein sain haluamani lastenlehdet; Siivet, Becos Bill ja Mustanaamio. Sain myös oikeat farkut. En kokenut olevani erilainen lapsi kuin muut. Saatoin maata tuntikausia metsässä piilopaikassani tuoksuvien ruohojen keskellä ja lukea vauhtilehtiä. Viihdyin metsässä oikein hyvin ja lukemisen jälkeen lauloin toivelauluvihkon kannesta kanteen.
Ulkopuoliseksi kokeminen ei minua lapsena häirinnyt, kunnes kasvoin aikuiseksi. Katselin sivusta työelämän toimintoja, koin olevani erilainen, koska näin aina eri mahdollisuuksia ja en oikein ymmärtänyt, mistä milloinkin pitää rankaista oppilasta. Mitä syntiä tuossakin nyt oli, usein ajattelin. Pienenä, kun kohtasin vääryyttä koulussa opettajan taholta, äitini sanoi, että sellaista se maailma on Sirpa. Päätin ettei minun luokassani ketään ei jätetä ja jokainen on tärkeä.